GLENNI - GLEN OF IMAALINTERRIERI

Terrieriryhmän resupekka

 

Moni on varmasti ihmetellyt katsellessaan terrieriryhmän ryhmäkilpailuja sitä, miksi upeasti trimmattujen ja näyttävästi laitettujen terriereiden joukkoon on eksynyt "mikä lie resupekka". Kyseessä on useimmiten rotunsa upea edustaja - Irlannin glen of imaalinterrieri.

 

Glenni on hyvin erilainen terrieri ja siksi se myöskin näyttää siltä. Tietysti glenninkin tulee olla puhdas ja siisti, mutta ei muotoon trimmattu. Turkki kylläkin trimmataan, mutta sen ei tule näkyä, kuten esimerkiksi Irlannin terrierillä. Glenni tulisi esittää melko pitkässä turkissa, noin viisi senttiä on hyvä turkin pituus. Glennin ulkonäkö kuvastaa hyvin sen luonnetta; se on leppoisa ja rauhallinen, mutta tulta ja tuppuraa löytyy tarvittaessa. Glenni on siis kova ja kestävä koira. Se vaatii määrätietoisen kasvatuksen ja oikeanlaisen omistajan.

 

Hyväntahtoinen kotivalo ja parkettien partaveitsi

 

Glenni rakastaa perhettään ja erityisesti lapsia. Ihmiset saavat laittaa glennin vaikka solmuun sen siitä piittaamatta, mutta toisen koiran on turha tulla haastamaan riitaa glennin kanssa. Glenni kuuntelee tällaista riidanhaastajaa aikansa ja useimmiten glennin vahva auktoriteetti riittää vaientamaan riidanhaastajan. Jos näin ei käy, niin silloin on leikki kaukana! Glenni ei haasta riita, vaan päinvastoin.

Toisaalta glenni ei kyllä anna kenenkään hyppiä silmilleenkään! Se on sisukas koira.

 

Glenni rakastaa tehtäviä. Se nauttii aamulehden noutamisesta ja vieraille järjestetyistä temppunäytöksistä. Nämä ovat parasta lääkettä glennin psyykelle. Eräskin kasvattini nauttii siitä, että voi vetää pihan lapsia rattaissa, jotka on valmistettu juuri hänelle. Päivän ehdoton pelastus on kun lainakirjat palautetaan ikiomalla repulla takaisin omistajille. Samaisen uroskoiran harrastuksiin kuuluvat myös pehmolelut. Hänellä on vain erilainen käsitys niillä leikkimisestä. Hän nimittäin "lainaa" niitä kotiinsa oman pupunsa seuraksi päivähoitoon. Hän asettelee ne kaikki vieretysten ja pitää niille seuraa. Kun sitten tulee ilta ja oman pupun nukkuma-aika, on aika palauttaa "lainatut" pehmolelut koteihinsa ja viedä oma pupu omistajien sänkyyn. Itse hän vetäytyy omaan petiinsä lattialle yön ajaksi.

 

Glennit ovat todella hyviä myös agilityssä, tokossa, flybalissa yms. Kerrotakoon, että eräs 18 kuukautinen uros saavutti luonnetestissä +2! Myös raunioilla on glenni nähty, eli omistajan mielikuvituksesta on kiinni, mitä alkaisi glennin kanssa harrastaa.

 

Kauneus on katsojan silmässä ja rotumääritelmän tekstissä

 

Minkälaiselta hyvä glenni sitten näyttää? Glenni on pitkärunkoinen, eli korkeuttaan hieman pidempi, mutta ei pitkä! Mäyräkoirat, skyenterrierit ym. ovat pitkiä. Yleisvaikutelman tulisi olla tanakka, mutta ei pönäkkä. Mieluummin hieman kuivahko lihaskimppu kuin löysähkö "limppu". Se on massiivinen ja voimakas. Massiivisuus muodostuu lihaksista, ei läskistä.

 

Liikkeet ovat hyvin tärkeät, onhan glenni ollut työkoira aikoinaan. Vaikeissakin olosuhteissa sen tulee liikkua hyvin. Askel on reipas ja pitkä; maanmyötäinen, pitkin vedoin. Töpöttely hyvin ahtain liikkein ei tietenkään ole suvaittavaa. Glenni nauttii esiintymisestä ja se onkin reipas, avoin, iloinen lähes hilpeä ja helposti lähestyttävä näyttelykehässä ollessaan.

 

Pää on samanmuotoinen kuin staffilla, mutta kooltaan pää on kaksinkertainen, karvainen ja aavistuksen pidempi. Silmät ovat ruskeat, vaaleita silmiä ei suvaita. Useimmilla glenneillä silmät ovat kastanjan- tai tammenruskeat,eivät mustat Keltaiseen vivahtavat, eli vaaleanruskeat silmät ovat virheelliset rotumääritelmän mukaan. Nuoren koiran hieman vaaleat silmät tummuvat usein iän myötä. Pigmentin on oltava kauttaaltaan tumma. Korvissa sallitaan sekä ruusu että puolipysty muoto. Kokonaan riippuvat (ajokoirakorvat) ja täysin pystyt ovat virheellisiä.  Ruusun ja puolipystyn väliltä kaikki korvamuodot ovat sallittuja. Pienemmät korvat ovat aina paremmat kuin isot. Korvia ei kuitenkaan pidä mennä typistämään. Glenneillä on mitä erilaisimpia korvia, mutta virheellisiä ei taida olla yhtään. Tästä huolimatta lukee glennien arvosteluissa usein, että korvat ovat virheelliset.

 

Purenta on joko saksi- tai tasapurenta. Purennoissa on aika vähän ongelmia, mutta eturivi ei aina ole paras mahdollinen. Glennin hammaskalusto herättää kunnioitusta niin eläinlääkäreissä kuin ei-koiraihmisissäkin. Glennien eturaajat ovat erikoiset; niiden kuuluu olla hieman ulospäin kääntyneet.

Kyynärpäiden tulee olla suuntautunut taaksepäin ja tiiviisti kiinni rungossa. Glennin runko on syvä ja rintakehä vankka sekä laaja. Kylkiluut kaareutuvat hyvin, eli glenni ei voi näyttää tynnyrimäiseltä, eikä liioin litteäkylkiseltäkään. Lanne on voimakas. Takaraajojen lihaksien tulee olla hyvin kehittyneet ja kulmauksien selvät. Selvät kulmaukset takaavat "glennimäisen takapotkun". Häntää ei saa enää typistää, mutta sen kuuluisi olla iloisesti pystyssä ja korkealle kiinnittynyt.

 

Glenneillä on vain kaksi sallittua väriä: vehnä ja sinibrindle. Eri sävyjä sen sijaan on hyvin paljon. Ainoastaan valkoiset ja mustat laikut eivät ole sallittuja aikuisella koiralla. Myöskään vaalean harmaa ei ole toivottu.

 

Pennuilla voi olla turkissa hieman valkoista ja mustaa, kunhan sitä ei ole enää aikuisena. Glenni on noin 36 senttiä korkea ja painaa 15-20 kiloa. On olemassa kahta eri tyyppistä glenniä; matalaa ja korkea tyyppiä. Matalan tyypin edustaja on usein myös massavampi, jolloin liikkeet kärsivät herkästi. Kumpaakin tyyppiä kuitenkin löytyy, mutta korkeampi tyyppi on toivotumpi.

 

                 GLENNIN ROTUMÄÄRITELMÄ